7. tammi, 2018

Loppiaisesta kohti kevättä

Nyt joutui mummi lujille, kun puhelimeen tupsahti tämmöinen kuva. Täytyi kysyä Googlelta. Ja sieltähän vastaus löytyi: "Hulk, Supersankarihan se siinä pullistelee!"  Näistäköhän se presidentti Niinistökin puhui ... no ei sentään ! Totesin, että pienen vihreän miehen ihmevoimia tässä kohta tarvitaan, kun flunssa on ollut riesana ihan viikkokausia.Välillä on poissa ja taas jostain putkahtaa.

Jospa nyt olen yskinyt seitsämän vuoden yskimiset. Saman tyyppinen tilanne oli päällä, kun aloitin Liippatehtaan tarinoiden kirjojen kokoamisen. Ensimmäinen Liippa I ilmestui tammikuussa 2011 ja Liippa II jouluksi 2011. Niin paljon on tapahtunut ja vettä virrannut koskessa, että on välitilinpäätöksen aika ja samalla keskeneräisten asioiden siirto uuteen "To do" -listaan. Nyt oli  loppuyskimisien aika.

Tulevalle työlistalle jäivät Kuusamon teollisuushistoria, eli viitoskirja historiaa ja aiheista riisuttuna syrjään Julian tarinoita omaan faktapohjaiseen fiktiiviromaaniin. 

Oma tarina onkin sitten runoteksteillä, maalauksilla ja valokuvilla, joista on nyt kertynyt noin sadan sivun kirja. Aineisto on kasassa. Runkokin on jäsennelty. Nyt vain taittoa työstämään. Eri asia onkin sitten paino ja julkaisu.  Aika näyttää.

Turun talvi oli tänä vuonna järkytys pohjoisen tytölle. Sateista ja pimeää, ja liukasta jos sattui hiukankin lunta satamaan ja pakastamaan. Täytyi moneen kertaan kaivaa Jyrkänkosken paratiisimaiset talvikuvat vuosilta 2000-2006 esille ja fiilistellä niiden kanssa. Pikkuhiljaa kalenteriin varailen taas Kuusamon piipahduksia. Ei tästä muuten tule kevättä eikä kesää !