Kolme viikkoa olivat tällaiset auringonlaskut, välillä kultaa ja välillä punaista, seuranani Kuusamon Jyrkänkoskella. Kuin unta ! Kuin satua ! Sydän ja sielu jähmettyivät ilta toisensa jälkeen näihin taideteoksiin... Ensimmäisen viikon päivät menivät mansikoiden poiminnan, säilömisen ja Pikku Karan rakennuspaketin avauksessa. Illat olivatkin aina kuin satua. Muutamaa iltaa lukuunottamatta aurinko laski Rukan takaa syliini. Toinen viikko alkoi Pikku Kara-majan pohjamittauksilla ja itse rakennuksen pystytyksellä. Illat edelleen olivat kuin satua ! Siskoni Jyväskylästä poikansa kanssa oli todistamassa iltojen ihmeellisiä ja maalauksellisia hetkiä. Ja mitkä kuutamoyöt! Yövaatteissa siskon kanssa kuvasimme ja videoimme Jyrkänkosken sillalla suloista täysikuuta ja sen kultaisia heijastumia joen ylävirtaan. Kolmas viikko olikin sitten majan maalausta ja viimeistelyä. Muutamaa iltaa lukuunottamatta näkymät Jyrkänkosken alajuoksulla kohti Rukaa olivat oheisen kuvan kaltaisia, unohtumattomia hetkiä. Luojan ihmeellisiä taideteoksia hetki hetkeltä. Näitä katsellessa inspiraatiot tulevia kymmeniä - ja sataa vuotta ajatellen miljöön kehittämiseksi pääsivät valloilleen. Tämän koskimiljöön suunnittelua ei voi tehdä mistään "kliiniltä" työpöydältä. Suunnitelmat syntyvät tässä luovuuden ja draaman kehdossa. Olisipa rakkain ihminen voinut olla mukana !