Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät Brysselissä 1995
Yläkuvassa Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät ja median edustajat Brysselissä 1995. Alakuvassa Sirkka Arola ja Valma Lämsä.
Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien puheenjohtajana toimi Sirkka Arola Oulusta ja minä olin juuri valittu Kuusamon Yrittäjien puheenjohtajaksi, kun teimme lähes viikon mittaisen opintomatkan Brysseliin. Osallistuimme luentoihin, joiden tarkoitus oli opastaa Suomen EU:iin liittymiskysymyksissä.
Matka olikin onnistunut. Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät tekivät Pohjois-Pohjanmaan Liiton ja alueen kuntien kanssa historiallisen ponnistuksen ja veivät Pohjois-Pohjanmaan MIni-Eurooppaan esille koko kesäksi. Liittymisjuhlat olivat kesäkuussa 1995. Kuusamosta esittelijoinä lähes koko kesän toimivat Hilkka Kangastie ja Jari Karsikko. Sirkka oli "kämppikseni" - ja hyvä mieli ei päässyt loppumaan ikimuistoisella matkallamme.
Puheenjohtajana ollessani ilmaisin selkeästi kantani, että Suomen tulisi odottaa ja kasvattaa vielä valmiuksia ainakin kaksi vuotta. Markan ja EU:n suhde oli kovin epäedullinen, ja pienen ihmisen päässä jyskytti ryöstö. Siksi koimme tärkeäksi lähteä paikan päälle tutustumaan ja saamaan tietoa tulevista tapahtumista. Huvittava juttuhan siitä muodostuikin, kun Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät täyttivät melkein kokonaan koko Suomelle varatun näyttelytilan suhteen. Päämediakin ihmetteli, kuinka porot ja kelot, joulupukki ja peikot sekä sauna valloittivat Suomi-areenan. Hieno kokemus !
Kuusamon Yrittäjien ja Koillismaan Yrittäjien puheenjohtajana sain vuonna 1995 paljon pienyrittäjiltä yhteydenottoja koskien sen hetkistä rahamaailman tilannetta, jossa pankit sälyttivät valtion ja kuntien toimenpiteiden myötävaikutuksella pankkien epäonnistuneet liiketoimet pienyrittäjien ja yksityishenkilöiden eli takaajien maksettavaksi. Tunsin itseni kovin pieneksi, kun valtio siunasi rahansiirrot pankeille, ja pankit jopa kahteen kertaan rahastivat samoja lainoja. Valtio korvasi luottotappioina ja tulevia kymmeniä vuosia pankit vielä perivat samoja lainoja takaajilta väsyneiden tai itsemurhan tehneiden yrittäjien jälkeen. Vasta nyt arkistolaatikoita penkoessa voin katsoa objektiivisesti silloisia päätöksiä. Silloin olimme keskeisellä paikalla Koillis- ja Data-Infossa, johon saimme monien yrittäjien epätoivoisia kysymyksiä. Tunnen tarkasti noiden vuosikymmenien kauhistuttavat tapahtumat, dokumentteineen, sillä jouduinmme itse maksamaan miljoonavelat veljien jouduttua uhreiksi. Pökerryttävä kokonaisuus on nyt jäsentynyt objektiiviseksi kirjaksi, ehkä varoitukseksi tuleville sukupolville. Monet uhrit tekivät itsemurkia ja useat sairastuivat ja menettivät toimintakykynsä. Puheenjohtajana ja itse suuria summia maksaneena ja ennenkaikkea yrittäjäjärjestön kautta monia tarinoita läpikäyneenä tiedän ruohonjuuritason tapahtumat. Jouduimme oman onnemme sepiksi, vaikka yhtieskunnan olisi pitänyt juuri tuolloin olla tukemassa !